Lastenvaunujen kokous kadulla.
Äidit työntävät vaunujaan peräkkäin, heillä on kisa. Kuka ehtii ensin. Raitiovaunussa on vain kaksi paikkaa.
Lapset laulavat vaunuissa, yksi itkee ja toinen jokeltaa. Pieni pulleaposkinen tyttö. Puettu punaiseen myssyyn.
Pieni poika itkee, hänellä on kylmä.
En ole varma kumpi on punaisempi. Tytön posket vai myssy.
Liikennevalot huutavat. piip piip piip pi pi pi pi pi piiii.
Kuuletko sen, Vai katsotko vain tiiviisti vaihtuvaa valoa, kuten kaikki muutkin työhönsä väsyneet toimistolaiset. He kaikki pukeutuvat samoin. Ei saa erottua.
Viikonloppuna on lupa käydä konsertissa tai teatterissa. Sitten voi vielä ehkä tuhlata ateriaan ravintolassa ja jälkeenpäin voi valittaa, kun viini oli lämmintä ja ruoka kylmää.
Tarjoilijallakin oli kiire. Epäystävällistä palvelua, mutta ruoka oli edullista.
Ja pääroolin esittäjä oli huono. Ehkä itse osaisit paremmin.
Kiireiset vaunut ohjataan ratikkaan! Vain kaksi mahtuu!
Osaa äideistä odottaa seuraavaa ratikkaa. Pienellä vaunuasukilla valuu nenästä räkää ja pienet silmät ihmettelevät ihmisten kiirettä. Bysäkillä lapset ovat vain tiellä. Äiti pyyhkii nenän.
Setä, hän ei huomaa lasta. Kulkee ohi, kuin lapsi olisi ilmaa.
Tädit vilkaisevat ja hymyilevät, sitten kasvoille tulee tiukka ilme. Hoitaisi lapsensa muualle.
Lapset ovat tiellä.
Vielä viisi minuuttia ja olen taas myöhässä.
Kiroan vaunurallia, vaikka salaa haluaisin olla juuri se äiti työntämässä vaunuja. Onnellisena omastaan.
Ja lapset laulavat joululauluja tarhasta. Kaikki eivät vielä suomeksi. Jokeltavat menemään. Onnellisen tietämättöminä pahasta ympärillään.
Tunnetko sinäkin pakkasen ja lämpimän vaunun unisuuden väsyneiden työläisten matkatessa kotiin.
Olen myöhässä.
Mitä siitä!
Rikas juuri näin!
